Cheerleading on monipuolinen kilpaurheilulaji, joka koostuu useista eri osa-alueista. Usein lajiin liitetään kannustushuudot sekä tanssiminen, mutta parhaimmillaan aito kilpacheerleading saa katsojat haukomaan henkeä korkeilla heitoilla ja huimilla pyramideilla. Lajissa nousevat vahvasti esille tekniikka, voima, nopeus, liikuvuus sekä taito, joiden lisäksi rytmitaju ja kordinaatiokyky näyttelevät tärkeää roolia harjoittelussa. Urheilijoilta vaaditaan myös anaerobista kestävyyttä sekä pitkäjänteisyyttä määrätietoiseen harjoitteluun.
Cheer-ohjelma koostuu erilaisista stunteista, pyramideista, permantoakrobatiasta, vauhdikkaista tansseista, hypyistä sekä kannustushuudoista. Vaikka cheerleading onkin vakavasti otettava kilpaurheilulaji, ei ohjelman aikana totisia ilmeitä juuri näy. Laji vaatikin siis esiintymistaitoa ja se karttuu kuin itsestään esiintymisen ja kilpailemisen ohessa.
Joukkueet on jaettu eri taso- ja ikäluokkiin, joiden harjoittelua rajoittavat tarkat turvallisuussäännöt. Nuorimpien harrastajien on sallittua harjoitella vain matalia stuntteja ja pyramideja ilman heittoja, kun taas vanhimmilla a-tason kilpailijoilla on jo lupa rakentaa korkeita pyramideja ja huimissa heitoissa pyöritään ja kieritään eri suuntiin.
Cheer-ohjelma koostuu erilaisista stunteista, pyramideista, permantoakrobatiasta, vauhdikkaista tansseista, hypyistä sekä kannustushuudoista. Vaikka cheerleading onkin vakavasti otettava kilpaurheilulaji, ei ohjelman aikana totisia ilmeitä juuri näy. Laji vaatikin siis esiintymistaitoa ja se karttuu kuin itsestään esiintymisen ja kilpailemisen ohessa.
Joukkueet on jaettu eri taso- ja ikäluokkiin, joiden harjoittelua rajoittavat tarkat turvallisuussäännöt. Nuorimpien harrastajien on sallittua harjoitella vain matalia stuntteja ja pyramideja ilman heittoja, kun taas vanhimmilla a-tason kilpailijoilla on jo lupa rakentaa korkeita pyramideja ja huimissa heitoissa pyöritään ja kieritään eri suuntiin.
Kaksi erilaista lajia samassa nimessä
Cheerleading jakautuu nykyisin kahteen hieman toisistaan poikkeavaan lajimuotoon, joita kutsutaan nimillä
cheerleading (cheer) ja cheer-tanssi (tanssi).
Cheerleading
on lajin perinteisempi muoto, jossa toiminnan tavoite ohjata ja kontrolloida yleisöä sekä saada se mukaan kannustamaan omaa joukkuetta. Tähän pyritään selkeiden käsiliikkeiden, voimistelun ja akrobatian avulla. Cheer-joukkueiden harjoittelu koostuu voimistelusta, hypyistä, pyramideista ja stunteista sekä lyhyestä tanssiosuudesta.
Cheer-tanssi
on yleisön viihdyttämistä tanssin keinoin.
Tanssijoukkueet keskittyvät nimensä mukaisesti tanssitekniikan, kuten piruettien, tanssiloikkien ja jalanheittojen harjoitteluun. Kilpailuissa tanssiiin kuuluvat vauhdikkaat, tekniikkaa vaativat ja eri tyylisuuntia yhdistävät esitykset.
tekstit (c) HAC & Jaguars
